Eino Santanen: Tekniikan maailmat

Tekniikan maailmat (Teos 2014, 90 s.) alkaa villillä 19-sivuisella runokuvauksella siitä, millaista on olla sisällä omassa itsessään, kun elämä on vaihtunut some-elämään ja älykkyys metamorfosoitunut älyteknologian jatkeeksi. Runo onnistuu sanomaan jonkin epäselvän totuuden ajallemme tyypillisestä huomion pirstaloitumisesta ja ihmisen sekoittumisesta internetissä esitettävään itseensä. Puhuja – jos sellaisesta voi enää edes puhua – sinkoilee, teutaroi, pirstoilee, kärsii ja masturboi sadoille omakuvilleen. Sosiaalisuus sekoittuu mediaan, minuus tekniikan maailmaan. Minä on mennyt rikki, räsähtänyt sirpaleiksi bittiavaruuteen, ja silti jokin on ehjää.

Nämä ovat todellisia ilmiöitä. Kirja, ja etenkin sen aloittava runo, operoi aikamme polttopisteestä. Se onnistuu kuitenkin sivuuttamaan puuduttavan ”ajankohtaisuuden”, eikä runoilijaa tunnu ajavan tarve ”kommentoimiseen”, vaan jokin orgaanisempi tarkoitus.

Santasen runo on yksi onnistuneimmista lukemistani some-ajan analyyseistä. Siksi se on myös ensimmäinen runosuositus.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s