Mikael Brygger: Tuuliatlas

Ihmisten elämä maailmassa synnyttää jatkuvasti häkellyttävän täsmällistä kieltä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Runon tekeminen voi olla noiden valmiiden lauseiden löytämistä ja sijoittelua, olemassa olevan kielen järjestämistä. Hienon esimerkin tarjoaa Mikael Brygger, jonka teos Tuuliatlas (Poesia 2014, 69 s.) alkaa kahdella myskyn nousua kuvaavalla runolla: ensimmäinen niistä kertoo, kuinka myrsky syntyy merellä ja toinen, kuinka se syntyy maalla. Runot eivät ole muuta kuin kirjan sivulle asemoituja tuulen vaikutuksia kuvaavia boforiasteikkoja, mutta millaista dramaturgiaa ne tarjoavatkaan! Tutustuin teksteihin alun perin viime syksynä, kun kuulin Bryggerin lukevan niitä eräässä turkulaisessa ravintolassa. Yleisö koostui suurelta osin ennen kaikkea kaljalaseistaan kiinnostuneista kantaveikoista, jotka vilkuilivat toisiaan hiljaisiksi pakotettuina. Minä pidätin hengitystäni. Kuinka koskettavaa onkaan kieli, jonka ainoa tarkoitus on täsmällisesti ja vilpittömästi kuvata kohteensa. Kuinka mahdoton sellainen yritys on, ja kuinka liikuttava ja tärkeä ja paljonpuhuva.

Tuuliatlakseen voi tutustua pdf-muodossa täällä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s